Moi.
Olen reilu 9kk vanha tyttö. Tykkään siitä kun saan sotkea ruualla tai kun olen äidin ja isin huomion keskipisteenä.
Minun lempi leikkini on sellainen, että äiti ottaa minut syliin ja juoksee kohti isiä ja vie minut siihen isin naaman lähelle. Tai voi se tapahtua niinkin että isi vie äitin lähelle. Tätä leikkiessä nauran ja kiljun riemuissaan sillä se on niin jännittävää ja hauskaa.
Minulla on kaksi hammasta alhaalla. Niillä on hirveän mukava purra. Äiti joskus komentaa ettei saa ja se on ihan tyhmää, silloin minulla saattaa päästä itku. Itken myös silloin jos minulla on nälkä tai väsy. Ilman selvää syytä en juurikaan.
Nukun vielä äitin ja iskän keskellä ja pelkään jo valmiiksi sitä, että joudun yksin pinnasänkyyn nukkumaan, sillä en yhtään pidä yksin nukkumisesta. Aina kun äiti nukuttaa minut illalla tissille ja lähtee viereltäni pois kun olen nukahtanut, ei mene kauaa että herään ja ilmoitan äidille että minkäs teit, tulepas tänne takaisin sen tissin kanssa. Öisinkin on vielä kauhean mukava välillä syödä tissistä. Söisin kai vielä päivälläkin, mutta aina päiviksi äiti karkaa johonkin ihme paikkaan, jota hän kutsuu kouluksi.
Isin kanssa olenkin ollutkin nyt viimeaikoina melko paljon ja se on ollut tosi kivaa. Isin kanssa, niinkuin yleensäkin, nukutaan melko pitkään ja sitten kun meinaan herätä niin isi antaa minulle maitopullon ja niin jatketaan vielä hetki unia. Yksi aamu en jaksanut herättää isiä vielä niin aikaisin kun tarvitsin maitoa, niin otin pullon tyynyltä johon äiti oli sen lähtiessä tuonut. Join sen ja sitten jatkoin unia isin mahan päällä. Siinä on hyvä nukkua. Isi muutenkin saa minut nukahtamaan mitä kummallisempiin paikkoihin, joihin en ikinä nukahda kun äiti nukuttaa.
Minä tykkään laulaa. Isin kanssa on kiva istua tietokoneen ääressä ja laittaa sieltä lauluja ja kuunnella kun isi laulaa ja välillä laulaa mukana, tällä omalla tyylilläni.
Osaan kontata, sekä nousta tukea vasten. Olen osannut jo pari kuukautta. Osaan myös vähän liikkua tukea vasten, mutta olen melko arka tulemaan alas seisomasta. No, eihän minulla kiirettä ole ja saahan näin pienet ollakin vielä vähän arkoja, saahan?
En vierasta uusia ihmisiä, sillä ne ovat kivoja. On mukava tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Minua onkin hoitanut myös useampi ihminen jo.
Olen syönyt aina aikaisemmin melko hyvin, mutta viimeviikkoina ei ole ruoka maistunut. Hedelmäpilteistä en enää välitä kuin puuron kanssa. Puuro onkin ehkä lempiruokaani.
Minulla on semmosia omia juttuja jotka aina naurattaa äitiä ja isiä. Tykkään repiä vaatteita narulta kun äiti ne siihen ripustaa, pärrään sullani ja vilkuttelen kättäni hyvin usein. Tykkään myös näpertää pikkujuttuja ja löydänkin aina ne kaikista pienimmät asiat lattioilta.
Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ja tutustua minuun. Tällainen minä olen, äidin ja isin pikku touhutyttö!
