Aihetta juhlaan

Meillä on tänä kesänä monet juhlat juhlittavana. Mua se ei haittaa yhtään, päin vastoin, sillä tykkään kyllä juhlia!

Ensimmäinen aihe juhlaan tälle "kesä"kaudelle oli meidän pikkuneitin ristiäiset, jotka oli kylläkin jo huhtikuussa ja meillä oli vielä luntakin sillon (niinku oli vielä kesäkuun 2. pv pikku pläntti Vanamon synttäri päivänäkin!), mutta lasken ne kuitenkin kauden alotukseksi. Sen jälkeen on ollut lakkiaisia, synttäreitä, valmistujaisia ja häitä. Mummuni, äitin äitini, hautajaiset oli myös toukokuussa.Vaikka ei niin iloinen juhla itsessään hautajaiset olekaan, mutta kyllähän hautajaisetkin ovat juhla. Mummun hautajaiset oli lohdulliset ja kauniit <3.

Tulossakin on vielä juhlia. Ainakin vielä ens viikonloppuna minun veljen häät, Samun siskon rippijuhlat ja Samun kummitytön synttärit. Saapa nähdä keretäänkö kaikissa käydä. Viimeiset jotka on tällä hetkellä tiedossa tälle vuodelle, on siskon häät syyskuun lopussa. Eilen oltiin juhlimassa appiukkoni 50-vuotis synttäreitä.

Ihan kaikkiin juhliin ei olla syystä taikka toisesta edes päästy ja onhan se aina niin harmi jäädä pois jos kutsun on saanut, eikä pääse jakamaan juhlien iloa!
Juhlat on mun mielestä aina ihana arjen katkaisija. Mikä sen mukavampaa ku syödä hyvää ruokaa ja nauttia hyvistä jutuista ja seurasta! 

Meidän rakkaat tirpat papan (Samun isän) synttäreillä

Ihana kesä

Tänään lapsille (siskonlapsille ja Vanamolle) on tullut niitä super ihania lapsuusmuistoja, joissa on pitkiä kesäpäiviä mummulan mökillä, auringonpaistetta ja leikkiä aamusta iltaan! Tänään lapset on saanu mennä heti aamupalan jälkeen uimaan-saunaan-uimaan ja välillä uimaan ihan ilman saunaakin. Lapset on siis viettäny suurimman osan päivästä ilman vaatteita uikkarit (välillä ilman niitäki) päällä.
Itekin heitin talviturkin eilen!
Ihana on kesä ja ihana on porukoiden mökki!:)

takametsässä

Meidän takametsässä oli tänään mustekaloja. Oli siellä myös ratsuja, poneja ja hevosia, sekä siilien pesä koivussa. Kokonainen eläintarha melkeimpä siis. Eläimet olivat vain sellaisia, että ne tekivät kepposia jos minä niihin koskin tai lähelle yritin. Nappasivat pipon tai pierasivat nenään. Yksinoikeus oli nelivuotiaalla, jolle kiviratsut eivät kepposia keksineet.
Tämmöinen nelivuotias. Täynnä naurua ja naurun pidättelyä on päivät, tällaisen mielikuvituksen omaavan tytön kanssa.

täällä taas

Ajattelin alkaa taas kirjottaa. Näin vaan, niitä näitä puhelimella. Monesti kun on semmonen olo, että haluais kirjottaa ylös jotakin asioita ja tapahtumia tai sen sellaisia, ikään kuin muistoksi. Tämähän vois olla tämmönen matalan kynnyksen paikka, näin kännykällä kesken arjen askreiden kirjotella.
Ajatuksia arjessa ja arjesta.
Kuvatkin perus puhelinräpsyjä.
Jos tänne joku eksyy, niin tervetuloa vain!:)